Pelastaako sosiaalinen televisio tv-journalismin?

12 teemaa, 12 dokumenttielokuvaa, 12 keskustelua. Isäntinä Madventures-sarjasta tutut Riku Rantala ja Tunna Milonoff.

Näistä elementeistä syntyi viime syksyn tapaus, Suomen suurin elokuvakerho Docventures. Liekö kukaan onnistunut välttymään tältä ilmiöltä tai sen oheistapahtumilta.

Osallistuin eilen Haaga-Heliassa järjestettyyn Journalismiseminaariin, jossa Docventuresin toimittaja ja tuottaja Riku Rantala sekä vastaava tuottaja Elise Pietarila kertoivat uudenlaisen, sosiaalisen television synnystä ja sen luomista mahdollisuuksista.

Elokuvien katsomisen ohella tekijät halusivat osallistaa katsojat keskusteluun dokumenttielokuvista ja niiden aiheista sosiaalisen median kautta. Viikottain elokuvakerho keräsikin vastaanottimien ääreen mitä erilaisimpia kisakatsomoja.

Yleisö otti Docventuresin omakseen. Tällä hetkellä ohjelman Facebook-sivulla on tykkääjiä lähes 70 000. Sosiaalinen media oli kanava, jonka avulla haluttiin saada ihmiset kelaamaan, puhumaan ja osallistumaan pelkän passiivisen sohvalla makaamisen ja ruudun tuijottamisen sijaan.

Miten tämä käytännössä tapahtui? Jokainen elokuva alustettiin televisiossa ja sen jälkeen se katsottiin yhdessä. Illat päättyivät keskusteluun elokuvasta ja sen teemoista asiantuntijavieraan kanssa. Myös kotikatsomot jakoivat ajatuksiaan ja mietteitään elokuvasta ruutuun nostetun shoutboxin ja sosiaalisen median tärkeimpien kanavien välityksellä.

Tekijöiden mukaan tämä toimi, ja sosiaalinen media näytti mahtinsa saaden aikaan konkreettisia tekoja. Oivallisina esimerkkeinä mainittakoon Lihaton lokakuu, Suomen paras köyhä -tempaus, Leffapiknik ja Liity kirkkoon NYT! -kampanja.

Kyse oli yhteisöllisestä tapahtumasta, ja seminaarissa esiin nousikin ajatus, että kun yleisö saa osallistua, tulee show'sta sen oma. Sitouttamisessa piili tekijöiden mukaan Docventuresin vahvuus.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kun yleisö on sosiaalisessa mediassa saavutettu, täytyy sitä aktiivisesti osallistaa. Laadukas sisältö löytää kyllä yleisönsä, ja Rantala uskookin, että sosiaalinen televisio voi olla pelastus tv-journalismille.